30.12.2011

Metsästyspuvun testaukseen ja pieneen iltajaloitteluun tarkoitettu lenkki muuttuikin tuottoisaksi metsästystapahtumaksi sattuman kaupalla, kun Pipsa otti ajon Viningon suolta. Hetkeä myöhemmin ajo muuttui seisontahaukuksi ja kun pääsin näköetäisyydelle, totesin, että taskulapun valossa kiilsivät kahden supin silmät. Valitettavasti toinen otti ritolat, mutta Pipsa sai pidettyä toisen paikallaan, kunnes pääsin avittamaan. Lopetuskeinot olivat melkoisen alkukantaiset, sillä mukana ei ollut mitään apuvälineitä. Uuden metsästyspuvun vyöllä ei roikkunut edes puukkoa.

No, se supi tuli kuitenkin tiensä päähän ja lunasti asemansa Pipsa ensimmäisenä virallisena itsehankittuna saaliina. Kauan se antoikin itseään odottaa, mutta nyt on sitten pää auki! Toisen supin perään en koiraa enää päästänyt, sillä oli jo aivan pussipimeää ja koska meikäläiselläkään ei tosiaan ollut kuin yksi värisevä taskulamppu matkassa, joten valoisa matka olisi saattanut loppua lyhyeen. Toisella kertaa sitten, eiköhän koira nyt jo ymmärrä mitä varten siellä metsässä käydään ;)

6.12.2011

Jänisjahtia Salomaassa. Iskä ampui aamulla Jepen ajosta rusakon Halminmäen seutuvilta, siitä siirryttiin kohti Salomaata. Jepellä oli useampi ajo päivän aikana ja Pipsakin ajoi metsäjänistä muistuttavan jäniksen ylös, mutta ei antanut ääntä. Jeppe otti kyseisen jäniksen ajoon vähän myöhemmin ja hyvän ajon jälkeen pupu juoksi tiensä päähän. Päivän saldona 2 pitkäkorvaa, päivälle kertyi pituutta kuutisen tuntia. Ajossa oli myös kolmas jänis, joka vaikutti täysin metsäjänikseltä, mutta se säästi henkensä autoilijan ansiosta.

Päivän saldo.

Parempi kuva miltei valkoisesta jänöstä. Lienee tämäkin metsäjäniksen ja rusakon risteytys.

1.8.2011

Pienpetonaaraiden rauhoitusaika loppui ja loukut on viritetty. Tulosta saatiin heti ja saaliina uros mäyrä. Pipsa oli loukun tyhjennys reissulla myös mukana ja pääsi raadon kimppuun.

Mäyräkontakti oli koiralle aivan uusi kokemus ja koira olikin alkuunsa hyvin varovainen, haukkui kyllä heti, mutta hyvin etäältä. Olisiko mäyräkoiran päässä sittenkin vähän järkeä? Supiin koira ottaa ärhäkästi kontaktia, mutta mäyrästä pysyteltiin turvavälin päässä. Ihan lupaavaa.

27.2.2011

Jälleen päästiin pienpetojahtiin Pipsan kasvattajien koirien kanssa. Suunnitelmissa oli alun alkujaan suurelle pesälle meno mettisianmäkeen, mutta aamu päätettiin aloittaa ladon alusen tarkastuksella. Olimme saaneet edellisenä iltana tiedon, että ajokoira oli yrittänyt tuppautua kyseisen ladon alle, mutta ei ollut mahtunut. Hökkelin alla siis todennäköisesti jotakin elämää oli.

Päivän aloitti karkkari uros, joka paineli ladon alle. Koira juoksi alla edestakaisin hakkuen joka kulmassa, emme vielä tässä vaiheessa osanneet arvata mitä saattoi olla edessä. Hetken haukun jälkeen lattialautoja alettiin raotella ja ihmetykseksi haukussa oli mäyrä. Mettisika saatiin ylös ja koira palasi tutkimaan tilannetta lankkujen alle. Hetken päästä haukku asettui taas ja tällä kertaa tehtiin havainnoit kahdesta mäyrästä. Hetken päästä yksi onneton mäyrä pisti nokkansa ulos ladon alta ja minä sain elämäni ensimmäisen mäyräkaadon, samassa ladon sisältä saatiin kaksi potilasta ylös ja niin oli jo neljä sikaa ylhäällä, mutta koira palasi edelleen takaisin lattian alle.

Emme voineet uskoa korviamme, kun haukku alkoi taas. Koira teki kovasti töitä ja oli useampaan otteeseen nipussa ärhäkän mäyrän kanssa. Jonkin ajan kuluttua taas yksi mäyrä päätti yrittää pakoon ulkokautta. Olin passissa edelleen valppaana ja niin ollen sain toisen mäyräkaadon nimiini. Koira oli paininut mäyrien kanssa jo useamman tunnin ja alkoi olla jo todella väsynyt. Tilaisuuden tullen koira otettiin kiinni ja se lähti vaihtoon. Koiran naama oli  melko pahan näköinen ja suusta tuli verta, mutta oli olemukseltaan melko normaali.

Toinen koira päästettiin mäyrien sekaan ja se aloittikin kiivaan haukun välittömästi, vaikka paikka olikin melko haastava, sillä hajuja oli paljon ja mäyrät piiloutuivat minkä kerkisivät. Koira piti mäyrää paikallaan, eikä päästänyt sitä pakenemaan. Harmillisesti junttapaikka oli ladon kiinteän lattian alla, eikä ylhäältä päin päässyt avuksi. Koira otettiin hetkeksi pois ja minä jäin passaamaan ulostuloaukkoja. Hetken päästä kuulin, kuinka jokin elukka siirtyi ohitseni ladon toiseen päähän. Koira päästettiin vielä alle ja haukku jatkui täysin samassa paikassa kun aiemminkin. Oletuksena oli siis, että alla oli vielä kaksi sikaa.

Haukku jatkui, eikä tilanne edistynyt mitenkään. Kello aloi lähestyä jo neljää, joten päätettiin luovuttaa ja jättää elikot rauhaan. Saalis oli komea.

Sankarit ja komea saalis.

20.2.2011

Kovan pakkasen takia jahtiin päästiin vasta puolen päivän jälkeen. Itse tulin jahtiin mukaan vasta iltapäivällä, noin klo: 14, miehet olivat saaneet aiemmin rusakon pyhälästä, mutta sen jälkeen ei ajoja ollut ollut. Suunnittelimme jo pois lähtöä, kun Jeppe sai ajon aivan vierestämme. Rusakko pomppi passimiesten eteen, mutta ampumisesta huolimatta jatkoi matkaansa koira perässä. Hetken päästä pitkäkorva juoksi eteeni ja sen matka päättyi siihen.

Kun lasketaan yhteen kaikki kauden jänikset, jotka Jepeltä on ammuttu, tämä rusakko oli 19. Asetimme kauden alulla leikkimieliseksi tavoitteeksi 20 pitkäkorvaa ja nyt alkoi vaikuttaa siltä, että tavoite todellakin toteutuu.

Päivän rusakot.

12.2.2011

Tänään päästiin pienpetojahtiin. Pipsan kasvattajat kavereineen tulivat meille kutsuvieraiksi tutustuttamaan minua luolatouhuihin. Vierailla oli mukana 3 mäyräkoiraa, 2 karkeakarvaista ja 1 lyhytkarvainen. Aloitimme päivän helpolla maapesällä josta alle tunnin työskentelyn jälkeen saatiinkin ulos 2 supia karkeakarvaisella uroksella. Seuraavaksi siirryimme vanhalle savenottopaikalle, jossa oli asuttu ketun pesä. Koira teki töitä 4h ja loppuajaksi karkkariuroksen avuksi päästettiin karkkarinarttukin. Maata ehdittiin kaivaa kahdesta eri paikasta, mutta kun vihdoinkin alettiin lähestyä koiria ja kettua, repo päättikin ampaista ulos pesästä. Tietenkin passimies oli juuri hetkeä ennen poistunut paikalta, joten pitkähäntä sai säästää henkensä.

Päivän päätteeksi mentiin tarkastamaan erään ladon alunen. Tällä kertaa töihin pääsi lyhytkarvainen narttu, joka teki työtä kahden supikoiran kanssa. Supipari saatiin ylös ja päivä päätettiin hyvillä mielin.

Matkalla ladolle.

Töinen pököjalka.

29.1.2011

Oma seuramme järjesti yhteisjahdin. Kodalle kerääntyi aamulla noin 20 henkilöä ja mukana oli 3 koiraa. Ajot olivat tiukassa, mutta Jeppe sai kuitenkin metsäjänis ajon aamupäivällä. Olimme pyhälammilla ja isä näki taas ilveksen, tällä kertaa eri eläimen kuin viikko sitten, mutta samassa paikassa. Vaihdettuamme paikkaa, tällä kertaa rukkoilaan saatiin pari rusakkoajoa. Allekirjoittanut ampui rusakkoa ohi, mutta onneksi päivälle saatiin edes yksi kaato isäni puolesta. Päivä päättyi hirvisoppan nautiskeluun kodalla. Tähän mennessä jäniksiä/rusakoita on nurin tälle vuodelle 14kpl.

22.-23.1.2011

22.11.
Taas yhteisjahti naapuriseuran kanssa. Kokoontumisessa ilmoittautui noin 30 henkilöä ja 4 koiraa. Lumi söi Jepen jalat aika pahasti, ja lisäksi se juoksi vielä takajalkansa piikkilankaan, mutta onneksi selvisi vain pintanaarmuilla. Saatiin muutama ajo ja kaksi kaatoakin, rusakkoja molemmat. Toisen koira hautasi niin pitkälle metsään, ettei sitä löydetty, mutta toinen saatiin kuitenkin talteen. Päivä päätettiin hernekeittolounaaseen jahdin järjestäjien kodalla.

 

23.1. 

Oltiin jahdissa parissa paikkaa, lehdesmäestä saatiin muutama ajo ja yksi rusakko kaato. Pyhälammille siirryttiin sitten loppupäiväksi. Koira otti ilvesajon venskan pihasta ja iskä näkikin kyseisen kissan. Lopuksi kuva vielä aamuisesta saaliista.

16.1.2011

Jahdissa salomaassa. Taas kerran metsäjänis kierroksessa, mutta saaliiksi saatiin vain raitista ilmaa.

 Tulilla.

Pipsan tassuja palelee.

8.-9.1.2011

8.1.
Meidät oli kutsuttu naapuriseuraan yhteisjahtiin. Aamulla kokoonnuimmekin miehoilassa ja lähdimme katselemaan jälkiä. Edellisen yön lumisateen takia jälkiä ei juurikaan ollut, mutta aikamme käveltyämme koira sai jäniksen ylös erään kuivurin alta. Kyseinen rusakko juoksi suoraan syliimme tietä pitkin ja isä ampui sen melkein jalkojensa juureen. Koira päätti haudata tämänkin jänöparan, mutta sen hautapaikka löytyi helposti.

Tässä suoritetaan jo ruumiinavausta :)

Hetken matkaa käveltyämme löytyi taas asuinrakennusten pihasta jänis. Se kuitenkin sai mennä menojaan, sillä olimme aivan liian lähellä rakennuksia. Parin kymmenen minuutin päästä koira sai taas rusakon ylös ja ajoi sitä jonkinmatkaa jäällä, kunnes rusakko päätti kurvata tielle ja jälleen kerran passimiesten eteen. Ensimmäiset ampuivat ohi ja rusakko lähestyi minun passiani. Olin passissa pitkän tiesuoran päässä ja näin kuinka edella juoksee rusakko ja Jeppe aivan hännillä. Ehdin hetkenaikaa jännittää sitä saako koira pitkäkorvan kiinni ja pohtia missä vaiheessa jänistä yritän ampua. Jänis sai kun saikin kirittyä etumatkaa koiraan kymmenisen metriä ja päätin ampua elukan kohdallani. Rusakko kellistyi välittömästä ja Jeppe laittoi senkin hautaan, onneksi ei kuitenkaan kovin kauaksi tiestä, ettei tarvinnut pitkälle kahlata miltei metrisessä hangessa.

Kävelimme päivän aikana melkoisesti, varmaankin lähemmäs 10 kilometriä. Päivän aikana ammuttiin kolmaskin rusakko, mutta koira ei sitä ajanut.

Päivän päätteeksi saatiin hirvisoppaa, joka kyllä jo 5 tunnin jahdin jälkeen maistuikin! Lopuksi vielä kuva päivän kokonaissaaliista.

9.1. Tänään ei onnistanut. Pitkän päivän päätteeksi saatiin vain yksi ajo, joka lähti etenemään jäätä pitkin naapuriseuran maille. No, saatiinpahan taas raikasta ulkoilmaa.

2.1.2011

Saimme jahtiin mukaan ulkomaista vahvistusta. Mukanamme oli vieras Saksasta. Aamupäivä oltiin lampaansalmessa ja jouduimme muuttamaan paikkaa jälkien puutteen takia. Loppujen lopuksi  saatiin ajo lehdesmäessä, itse pääsin jopa näkemään rusakon, mutta matkaa oli aivan liikaa haulikolle. Koskaan päivä ei kuitenkaan mene hukkaan, varsinkaan silloin kun pääsee edes näkemän elukan.

Koira on saatu kiinni ja päivä on pulkassa.

18.-19.12.2010

18.12.
Jahdissa salomaassa. Päivän aikana havaittiin ilveksen jäljet heinäsenmäessä. Oli todella kylmä päivä, mutta passimiehet onnituivat olemaan hiljaa passissa ja saatiin kaadettua valkku.

19.12.
Kaikki päivät eivät voikaan olla yhtä onnekkaita. Tämän päiväinen jahti ei siis tuottanut tulosta. Kokeiltiin useammasta paikasta, mutta ainoa saalis oli raitis ulkoilma.

11-12.12.2010

11.12.
Aamulla keräännyttiin haapaniemen tiensuuhun kokoamaan jälkihavainnot. Haapaniemessä oli havaittu kohtuullisen hyviä jälkiä, joten päätimme kokeilla ensin niitä. Hyvät  jäljetkään eivät toki aina riitä ajon saamiseen, kuten eivät tälläkään kertaa. Hetken pohdittuamme palasimme edellisen viikonlopun työmaalle salomaahan, tällä kertaa isommalla porukalla. Siirtymävaiheessa Jeppe otti rusakkoajon, mutta kaatoa ei saatu. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin salomaasta iso metsäjänis pitkästä ajosta. Kärsivällisyys siis palkittiin.

Jänis ja onnekas ampuja.

12.12.
Pakkanen huiteli 23 asteen tienoilla, mutta päätettin silti lähteä juoksuttamaan koiraa hetkeksi. Kova pakkanen osoittautuikin erittäin tuottoisaksi keliksi. Heti aamusta isä sai rusakon ammuttua lyhyestä ajosta ja seuraavaksi pääsin minä koittamaan onneani. Taas lyhyestä ajosta pomppi pieni jänö tiemaalle ja laukaksen jälkeen kellistyi. Tunnin sisällä saatiin 2 kaatoa. Päästettiin koira vielä yhden jäljen perään ja eipä aikaakaan kun rusakko pomppi hauliparven eteen. Kaikki kävi kuin elokuvissa, kerrankin. Jeppe ei oikein ollut mielissään kun ei saanut juosta sen enempää sunnuntaina, mutta piti kuitenkin ajatella koiran parasta ja ottaa se kiinni.

Myöhemmin ampumani pikkujänön lihapaino (takajalat+selkälihat) punnittiin ja paino oli 600g luineen. tässä vielä kuva kyseisestä sekulista ja isän ampumasta rusakosta.

4-5.12.2010

Viikonlopun jahdit jahdattiin salomaassa, metsäjänisten keskellä. Kumpanakin päivänä saatiin melko hyviä ajoja, mutta kaadot jäivät vain haaveeksi. Tulille päästiin kuitenkin molempina päivinä, joten ei olleet hukkapäiviä nämäkään.

Pipsa nakkikin tietää, että tulilla paistetaan makkaraa :)

Muut ajat Pipsa toimiikin sitten "ajokoirana" :)

27-28.11.2010

27.11.
Jäniskausi avattiin marraskuun lopulla hirvijahdin päätyttyä. Lunta oli jokunen sentti jo maassa ja jäniksen jäljet näkyivät selvästi. Kauden ensimmäinen kaato saatiin pitkän päivän päätteeksi haapaniemen peltoaukealla. Rusakko karkkosi passimiesten edestä ja epäonnekseen juoksi suoraan erään onnekkaan miehen hauliparven eteen. Jänis oli jo ammuttu, kun Jeppe pääsi karkkojäljelle ja alkoi haukkumaan. Niin saatiin ensimmäinen jahtipäivä hienoon päätökseen. Pipsakin pääsi retuuttamaan jänöä ja sekös oli pennulle mieluista puuhaa.

28.11.
Kirpeä pakkasaamu ja jäniksen jälkiä hurjasti. Olimme jahdissa vähäniemessä ja aamun aikana saatiin muutama ajo. Pari kertaa koira ajoi metsäjänistä, mutta tuttuun tapaa valkku pöllötti koiraa ja säästi henkensä. Yksi epäonninen rusakko kuitenkin päätyi passimiehen eteen ja päätti taipaleensa. Jeppe ehti napata rusakon suuhunsa ja hautasi sen hakkuuaukealle. Jänis kuitenkin löytyi, kiitos lumen.