21. ja 22.1.2012

Lauantai:

Jänisjahtia Salomaassa. Aamupäivän isä ja Tomppa olivat mallasjuomantien ympäristössä, jossa ajossa oli metsäjänistä muistuttava pitkäkorva. Ajot eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta, joten vaihdettiin paikkaa. Yhdentoista tienoilla Jeppe ja Pipsa päästettiin metsään salomaassa ja jonkun ajan päästä alkoi metsäjänisajo Roineen kärjestä. Jänis kävi näyttäytymässä kaikille, mutta toivottuun lopputulokseen ei kovasta yrityksestä huolimatta päästy. Pipsa esitti melkoista sitkeyttä rehkiessään koko päivän umpihangessa metsässä. Hienosti se taas jäniksen jälkiä seuraili, mutta ei tälläkään kertaa äänen kanssa. Iltapäivällä Pipsa katosi taas jäniksen jäljille ja minä lähdin sen perässä metsään kävelemään. Pysähdyin kuuntelemaan mahdollisia ajoääniä, kun kuulin takapuolelta ääniä, jotka kuulostivat siltä, että mäyräkoira hyppii hangessa luokseni. Kun käännyin, parin metrin päässä minusta kääntyi metsäjänis kannoillaan. Tulipahan sellainenkin koettua :)


Sunnuntai:

Jänisjahtia Pyhälammilla. Aamun aloitukseen en itse aivan ehtinyt mukaan, mutta tuloksena lyhyestä ajosta iskä ampui rusakon. Toiseen ajoon ehdin mukaan ja sekin tuotti tulosta alle viidessä minuutissa, kun rusakko juoksi Hiskin hauliparven eteen Lahdenpohjan mutkan tienoilla.

Hiskin rusakko.

Seuraavaksi siirryttiin mallasjuomantien ympäristöön, jossa jänistä jahdattiinkin sitten loppupäivä. Oli melko hiljainen ja kylmä päivä, sillä Jepen ajo ei kuulunut passiin asti, vaikka etäisyyttä ei ollut juuri paria sataa metriä enempää. Vihdoin kun ajo alkoi kuulumaan, paukahtikin ensimmäisen kerran, mutta lähes valkoinen jänis jatkoi matkaansa. Parin kymmenen minuutin kuluttua jänis kuitenkin seikkaili minun passiini ja sen matka päättyi siihen.

Kyseessä oli varmaankin samasta poikueesta lähtöisin oleva yksilö, kuin se, minkä ammuin itsenäisyyspäivänä. Samanlainen hopeanharmaa selkä ja ruskea otsa kuin taannoin.

Iskän ja minun pitkäkorvat.

1.1.2012

Iltapäivä vierähti jänisjahdissa Jepen kanssa. Pipsakin oli mukana ulkoilemassa (koska jäniksen ajo ei mäyristä liiemmin kiinnosta). Kovasti Pipsakin kyllä jälkiä seuraili, mutta ei äänen ääntä päästä, vaikka jälki olisi kuinka tuore. No, onneki Jeppe hoitaa ajohommat oikein hyvin.

Ensimmäisessä ajossa oli metsäjänis rajakallion maastoissa. Jänis kuitenkin piiloutui taidokkaasti jonnekin, eikä parin tunnin ajo tuottanut tulosta.

Vaihdettiin maastoa ja saatiin sotiniemeltä rusakkoajo. Tällä kertaa pitkäkorva juoksi meikäläisen hauliparven eteen ja päätti matkansa siihen.

Päivän pitkäkorva.

Pari passimiestä ja nakki.

Parivaljakko Pipsa ja Jeppe!