21. ja 22.1.2012

Lauantai:

Jänisjahtia Salomaassa. Aamupäivän isä ja Tomppa olivat mallasjuomantien ympäristössä, jossa ajossa oli metsäjänistä muistuttava pitkäkorva. Ajot eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta, joten vaihdettiin paikkaa. Yhdentoista tienoilla Jeppe ja Pipsa päästettiin metsään salomaassa ja jonkun ajan päästä alkoi metsäjänisajo Roineen kärjestä. Jänis kävi näyttäytymässä kaikille, mutta toivottuun lopputulokseen ei kovasta yrityksestä huolimatta päästy. Pipsa esitti melkoista sitkeyttä rehkiessään koko päivän umpihangessa metsässä. Hienosti se taas jäniksen jälkiä seuraili, mutta ei tälläkään kertaa äänen kanssa. Iltapäivällä Pipsa katosi taas jäniksen jäljille ja minä lähdin sen perässä metsään kävelemään. Pysähdyin kuuntelemaan mahdollisia ajoääniä, kun kuulin takapuolelta ääniä, jotka kuulostivat siltä, että mäyräkoira hyppii hangessa luokseni. Kun käännyin, parin metrin päässä minusta kääntyi metsäjänis kannoillaan. Tulipahan sellainenkin koettua :)


Sunnuntai:

Jänisjahtia Pyhälammilla. Aamun aloitukseen en itse aivan ehtinyt mukaan, mutta tuloksena lyhyestä ajosta iskä ampui rusakon. Toiseen ajoon ehdin mukaan ja sekin tuotti tulosta alle viidessä minuutissa, kun rusakko juoksi Hiskin hauliparven eteen Lahdenpohjan mutkan tienoilla.

Hiskin rusakko.

Seuraavaksi siirryttiin mallasjuomantien ympäristöön, jossa jänistä jahdattiinkin sitten loppupäivä. Oli melko hiljainen ja kylmä päivä, sillä Jepen ajo ei kuulunut passiin asti, vaikka etäisyyttä ei ollut juuri paria sataa metriä enempää. Vihdoin kun ajo alkoi kuulumaan, paukahtikin ensimmäisen kerran, mutta lähes valkoinen jänis jatkoi matkaansa. Parin kymmenen minuutin kuluttua jänis kuitenkin seikkaili minun passiini ja sen matka päättyi siihen.

Kyseessä oli varmaankin samasta poikueesta lähtöisin oleva yksilö, kuin se, minkä ammuin itsenäisyyspäivänä. Samanlainen hopeanharmaa selkä ja ruskea otsa kuin taannoin.

Iskän ja minun pitkäkorvat.

1.1.2012

Iltapäivä vierähti jänisjahdissa Jepen kanssa. Pipsakin oli mukana ulkoilemassa (koska jäniksen ajo ei mäyristä liiemmin kiinnosta). Kovasti Pipsakin kyllä jälkiä seuraili, mutta ei äänen ääntä päästä, vaikka jälki olisi kuinka tuore. No, onneki Jeppe hoitaa ajohommat oikein hyvin.

Ensimmäisessä ajossa oli metsäjänis rajakallion maastoissa. Jänis kuitenkin piiloutui taidokkaasti jonnekin, eikä parin tunnin ajo tuottanut tulosta.

Vaihdettiin maastoa ja saatiin sotiniemeltä rusakkoajo. Tällä kertaa pitkäkorva juoksi meikäläisen hauliparven eteen ja päätti matkansa siihen.

Päivän pitkäkorva.

Pari passimiestä ja nakki.

Parivaljakko Pipsa ja Jeppe!

30.12.2011

Metsästyspuvun testaukseen ja pieneen iltajaloitteluun tarkoitettu lenkki muuttuikin tuottoisaksi metsästystapahtumaksi sattuman kaupalla, kun Pipsa otti ajon Viningon suolta. Hetkeä myöhemmin ajo muuttui seisontahaukuksi ja kun pääsin näköetäisyydelle, totesin, että taskulapun valossa kiilsivät kahden supin silmät. Valitettavasti toinen otti ritolat, mutta Pipsa sai pidettyä toisen paikallaan, kunnes pääsin avittamaan. Lopetuskeinot olivat melkoisen alkukantaiset, sillä mukana ei ollut mitään apuvälineitä. Uuden metsästyspuvun vyöllä ei roikkunut edes puukkoa.

No, se supi tuli kuitenkin tiensä päähän ja lunasti asemansa Pipsa ensimmäisenä virallisena itsehankittuna saaliina. Kauan se antoikin itseään odottaa, mutta nyt on sitten pää auki! Toisen supin perään en koiraa enää päästänyt, sillä oli jo aivan pussipimeää ja koska meikäläiselläkään ei tosiaan ollut kuin yksi värisevä taskulamppu matkassa, joten valoisa matka olisi saattanut loppua lyhyeen. Toisella kertaa sitten, eiköhän koira nyt jo ymmärrä mitä varten siellä metsässä käydään ;)

6.12.2011

Jänisjahtia Salomaassa. Iskä ampui aamulla Jepen ajosta rusakon Halminmäen seutuvilta, siitä siirryttiin kohti Salomaata. Jepellä oli useampi ajo päivän aikana ja Pipsakin ajoi metsäjänistä muistuttavan jäniksen ylös, mutta ei antanut ääntä. Jeppe otti kyseisen jäniksen ajoon vähän myöhemmin ja hyvän ajon jälkeen pupu juoksi tiensä päähän. Päivän saldona 2 pitkäkorvaa, päivälle kertyi pituutta kuutisen tuntia. Ajossa oli myös kolmas jänis, joka vaikutti täysin metsäjänikseltä, mutta se säästi henkensä autoilijan ansiosta.

Päivän saldo.

Parempi kuva miltei valkoisesta jänöstä. Lienee tämäkin metsäjäniksen ja rusakon risteytys.

1.8.2011

Pienpetonaaraiden rauhoitusaika loppui ja loukut on viritetty. Tulosta saatiin heti ja saaliina uros mäyrä. Pipsa oli loukun tyhjennys reissulla myös mukana ja pääsi raadon kimppuun.

Mäyräkontakti oli koiralle aivan uusi kokemus ja koira olikin alkuunsa hyvin varovainen, haukkui kyllä heti, mutta hyvin etäältä. Olisiko mäyräkoiran päässä sittenkin vähän järkeä? Supiin koira ottaa ärhäkästi kontaktia, mutta mäyrästä pysyteltiin turvavälin päässä. Ihan lupaavaa.

27.2.2011

Jälleen päästiin pienpetojahtiin Pipsan kasvattajien koirien kanssa. Suunnitelmissa oli alun alkujaan suurelle pesälle meno mettisianmäkeen, mutta aamu päätettiin aloittaa ladon alusen tarkastuksella. Olimme saaneet edellisenä iltana tiedon, että ajokoira oli yrittänyt tuppautua kyseisen ladon alle, mutta ei ollut mahtunut. Hökkelin alla siis todennäköisesti jotakin elämää oli.

Päivän aloitti karkkari uros, joka paineli ladon alle. Koira juoksi alla edestakaisin hakkuen joka kulmassa, emme vielä tässä vaiheessa osanneet arvata mitä saattoi olla edessä. Hetken haukun jälkeen lattialautoja alettiin raotella ja ihmetykseksi haukussa oli mäyrä. Mettisika saatiin ylös ja koira palasi tutkimaan tilannetta lankkujen alle. Hetken päästä haukku asettui taas ja tällä kertaa tehtiin havainnoit kahdesta mäyrästä. Hetken päästä yksi onneton mäyrä pisti nokkansa ulos ladon alta ja minä sain elämäni ensimmäisen mäyräkaadon, samassa ladon sisältä saatiin kaksi potilasta ylös ja niin oli jo neljä sikaa ylhäällä, mutta koira palasi edelleen takaisin lattian alle.

Emme voineet uskoa korviamme, kun haukku alkoi taas. Koira teki kovasti töitä ja oli useampaan otteeseen nipussa ärhäkän mäyrän kanssa. Jonkin ajan kuluttua taas yksi mäyrä päätti yrittää pakoon ulkokautta. Olin passissa edelleen valppaana ja niin ollen sain toisen mäyräkaadon nimiini. Koira oli paininut mäyrien kanssa jo useamman tunnin ja alkoi olla jo todella väsynyt. Tilaisuuden tullen koira otettiin kiinni ja se lähti vaihtoon. Koiran naama oli  melko pahan näköinen ja suusta tuli verta, mutta oli olemukseltaan melko normaali.

Toinen koira päästettiin mäyrien sekaan ja se aloittikin kiivaan haukun välittömästi, vaikka paikka olikin melko haastava, sillä hajuja oli paljon ja mäyrät piiloutuivat minkä kerkisivät. Koira piti mäyrää paikallaan, eikä päästänyt sitä pakenemaan. Harmillisesti junttapaikka oli ladon kiinteän lattian alla, eikä ylhäältä päin päässyt avuksi. Koira otettiin hetkeksi pois ja minä jäin passaamaan ulostuloaukkoja. Hetken päästä kuulin, kuinka jokin elukka siirtyi ohitseni ladon toiseen päähän. Koira päästettiin vielä alle ja haukku jatkui täysin samassa paikassa kun aiemminkin. Oletuksena oli siis, että alla oli vielä kaksi sikaa.

Haukku jatkui, eikä tilanne edistynyt mitenkään. Kello aloi lähestyä jo neljää, joten päätettiin luovuttaa ja jättää elikot rauhaan. Saalis oli komea.

Sankarit ja komea saalis.

20.2.2011

Kovan pakkasen takia jahtiin päästiin vasta puolen päivän jälkeen. Itse tulin jahtiin mukaan vasta iltapäivällä, noin klo: 14, miehet olivat saaneet aiemmin rusakon pyhälästä, mutta sen jälkeen ei ajoja ollut ollut. Suunnittelimme jo pois lähtöä, kun Jeppe sai ajon aivan vierestämme. Rusakko pomppi passimiesten eteen, mutta ampumisesta huolimatta jatkoi matkaansa koira perässä. Hetken päästä pitkäkorva juoksi eteeni ja sen matka päättyi siihen.

Kun lasketaan yhteen kaikki kauden jänikset, jotka Jepeltä on ammuttu, tämä rusakko oli 19. Asetimme kauden alulla leikkimieliseksi tavoitteeksi 20 pitkäkorvaa ja nyt alkoi vaikuttaa siltä, että tavoite todellakin toteutuu.

Päivän rusakot.