Päivän aloitti karkkari uros, joka paineli ladon alle. Koira juoksi alla edestakaisin hakkuen joka kulmassa, emme vielä tässä vaiheessa osanneet arvata mitä saattoi olla edessä. Hetken haukun jälkeen lattialautoja alettiin raotella ja ihmetykseksi haukussa oli mäyrä. Mettisika saatiin ylös ja koira palasi tutkimaan tilannetta lankkujen alle. Hetken päästä haukku asettui taas ja tällä kertaa tehtiin havainnoit kahdesta mäyrästä. Hetken päästä yksi onneton mäyrä pisti nokkansa ulos ladon alta ja minä sain elämäni ensimmäisen mäyräkaadon, samassa ladon sisältä saatiin kaksi potilasta ylös ja niin oli jo neljä sikaa ylhäällä, mutta koira palasi edelleen takaisin lattian alle.
Emme voineet uskoa korviamme, kun haukku alkoi taas. Koira teki kovasti töitä ja oli useampaan otteeseen nipussa ärhäkän mäyrän kanssa. Jonkin ajan kuluttua taas yksi mäyrä päätti yrittää pakoon ulkokautta. Olin passissa edelleen valppaana ja niin ollen sain toisen mäyräkaadon nimiini. Koira oli paininut mäyrien kanssa jo useamman tunnin ja alkoi olla jo todella väsynyt. Tilaisuuden tullen koira otettiin kiinni ja se lähti vaihtoon. Koiran naama oli melko pahan näköinen ja suusta tuli verta, mutta oli olemukseltaan melko normaali.
Toinen koira päästettiin mäyrien sekaan ja se aloittikin kiivaan haukun välittömästi, vaikka paikka olikin melko haastava, sillä hajuja oli paljon ja mäyrät piiloutuivat minkä kerkisivät. Koira piti mäyrää paikallaan, eikä päästänyt sitä pakenemaan. Harmillisesti junttapaikka oli ladon kiinteän lattian alla, eikä ylhäältä päin päässyt avuksi. Koira otettiin hetkeksi pois ja minä jäin passaamaan ulostuloaukkoja. Hetken päästä kuulin, kuinka jokin elukka siirtyi ohitseni ladon toiseen päähän. Koira päästettiin vielä alle ja haukku jatkui täysin samassa paikassa kun aiemminkin. Oletuksena oli siis, että alla oli vielä kaksi sikaa.
Haukku jatkui, eikä tilanne edistynyt mitenkään. Kello aloi lähestyä jo neljää, joten päätettiin luovuttaa ja jättää elikot rauhaan. Saalis oli komea.
Olet aloittanut eräpäiväkirjän, mahtava juttu!
VastaaPoistaNoita metsätarinoita on aina kiva lukea.
Onpas meillä molemmilla ilmeet tossa kuvassa:))))
Artsan vielä ymmärän, mutt kun omakin naamavärkki on sen näköinen kun ois itsekin tapellut noiden mäyrien kanssa ladon alla:)))
Joo, ajattelin kokeilla miten tällaisen blogin kirjoittelu sujuu. Tykkään kirjoittaa metsäjuttuja ylös, mutta tuo Pipsan blogi ei tuntunut oikealta paikalta jakaa näitä juttuja. Saavat mäyristarinoiden lukijat lukea rauhassa koira juttuja, eikä tarvi pelätä että eteen aukeaa verisiä kuvia saaliselukoista :)
VastaaPoistaHeh, kuva kertoo, että ei ollut ihan helppo päivä kellään :)