Meidät oli kutsuttu naapuriseuraan yhteisjahtiin. Aamulla kokoonnuimmekin miehoilassa ja lähdimme katselemaan jälkiä. Edellisen yön lumisateen takia jälkiä ei juurikaan ollut, mutta aikamme käveltyämme koira sai jäniksen ylös erään kuivurin alta. Kyseinen rusakko juoksi suoraan syliimme tietä pitkin ja isä ampui sen melkein jalkojensa juureen. Koira päätti haudata tämänkin jänöparan, mutta sen hautapaikka löytyi helposti.
Hetken matkaa käveltyämme löytyi taas asuinrakennusten pihasta jänis. Se kuitenkin sai mennä menojaan, sillä olimme aivan liian lähellä rakennuksia. Parin kymmenen minuutin päästä koira sai taas rusakon ylös ja ajoi sitä jonkinmatkaa jäällä, kunnes rusakko päätti kurvata tielle ja jälleen kerran passimiesten eteen. Ensimmäiset ampuivat ohi ja rusakko lähestyi minun passiani. Olin passissa pitkän tiesuoran päässä ja näin kuinka edella juoksee rusakko ja Jeppe aivan hännillä. Ehdin hetkenaikaa jännittää sitä saako koira pitkäkorvan kiinni ja pohtia missä vaiheessa jänistä yritän ampua. Jänis sai kun saikin kirittyä etumatkaa koiraan kymmenisen metriä ja päätin ampua elukan kohdallani. Rusakko kellistyi välittömästä ja Jeppe laittoi senkin hautaan, onneksi ei kuitenkaan kovin kauaksi tiestä, ettei tarvinnut pitkälle kahlata miltei metrisessä hangessa.
Kävelimme päivän aikana melkoisesti, varmaankin lähemmäs 10 kilometriä. Päivän aikana ammuttiin kolmaskin rusakko, mutta koira ei sitä ajanut.
Päivän päätteeksi saatiin hirvisoppaa, joka kyllä jo 5 tunnin jahdin jälkeen maistuikin! Lopuksi vielä kuva päivän kokonaissaaliista.
9.1. Tänään ei onnistanut. Pitkän päivän päätteeksi saatiin vain yksi ajo, joka lähti etenemään jäätä pitkin naapuriseuran maille. No, saatiinpahan taas raikasta ulkoilmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti