Aamulla keräännyttiin haapaniemen tiensuuhun kokoamaan jälkihavainnot. Haapaniemessä oli havaittu kohtuullisen hyviä jälkiä, joten päätimme kokeilla ensin niitä. Hyvät jäljetkään eivät toki aina riitä ajon saamiseen, kuten eivät tälläkään kertaa. Hetken pohdittuamme palasimme edellisen viikonlopun työmaalle salomaahan, tällä kertaa isommalla porukalla. Siirtymävaiheessa Jeppe otti rusakkoajon, mutta kaatoa ei saatu. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin salomaasta iso metsäjänis pitkästä ajosta. Kärsivällisyys siis palkittiin.
12.12.
Pakkanen huiteli 23 asteen tienoilla, mutta päätettin silti lähteä juoksuttamaan koiraa hetkeksi. Kova pakkanen osoittautuikin erittäin tuottoisaksi keliksi. Heti aamusta isä sai rusakon ammuttua lyhyestä ajosta ja seuraavaksi pääsin minä koittamaan onneani. Taas lyhyestä ajosta pomppi pieni jänö tiemaalle ja laukaksen jälkeen kellistyi. Tunnin sisällä saatiin 2 kaatoa. Päästettiin koira vielä yhden jäljen perään ja eipä aikaakaan kun rusakko pomppi hauliparven eteen. Kaikki kävi kuin elokuvissa, kerrankin. Jeppe ei oikein ollut mielissään kun ei saanut juosta sen enempää sunnuntaina, mutta piti kuitenkin ajatella koiran parasta ja ottaa se kiinni.
Myöhemmin ampumani pikkujänön lihapaino (takajalat+selkälihat) punnittiin ja paino oli 600g luineen. tässä vielä kuva kyseisestä sekulista ja isän ampumasta rusakosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti