8.-9.1.2011

8.1.
Meidät oli kutsuttu naapuriseuraan yhteisjahtiin. Aamulla kokoonnuimmekin miehoilassa ja lähdimme katselemaan jälkiä. Edellisen yön lumisateen takia jälkiä ei juurikaan ollut, mutta aikamme käveltyämme koira sai jäniksen ylös erään kuivurin alta. Kyseinen rusakko juoksi suoraan syliimme tietä pitkin ja isä ampui sen melkein jalkojensa juureen. Koira päätti haudata tämänkin jänöparan, mutta sen hautapaikka löytyi helposti.

Tässä suoritetaan jo ruumiinavausta :)

Hetken matkaa käveltyämme löytyi taas asuinrakennusten pihasta jänis. Se kuitenkin sai mennä menojaan, sillä olimme aivan liian lähellä rakennuksia. Parin kymmenen minuutin päästä koira sai taas rusakon ylös ja ajoi sitä jonkinmatkaa jäällä, kunnes rusakko päätti kurvata tielle ja jälleen kerran passimiesten eteen. Ensimmäiset ampuivat ohi ja rusakko lähestyi minun passiani. Olin passissa pitkän tiesuoran päässä ja näin kuinka edella juoksee rusakko ja Jeppe aivan hännillä. Ehdin hetkenaikaa jännittää sitä saako koira pitkäkorvan kiinni ja pohtia missä vaiheessa jänistä yritän ampua. Jänis sai kun saikin kirittyä etumatkaa koiraan kymmenisen metriä ja päätin ampua elukan kohdallani. Rusakko kellistyi välittömästä ja Jeppe laittoi senkin hautaan, onneksi ei kuitenkaan kovin kauaksi tiestä, ettei tarvinnut pitkälle kahlata miltei metrisessä hangessa.

Kävelimme päivän aikana melkoisesti, varmaankin lähemmäs 10 kilometriä. Päivän aikana ammuttiin kolmaskin rusakko, mutta koira ei sitä ajanut.

Päivän päätteeksi saatiin hirvisoppaa, joka kyllä jo 5 tunnin jahdin jälkeen maistuikin! Lopuksi vielä kuva päivän kokonaissaaliista.

9.1. Tänään ei onnistanut. Pitkän päivän päätteeksi saatiin vain yksi ajo, joka lähti etenemään jäätä pitkin naapuriseuran maille. No, saatiinpahan taas raikasta ulkoilmaa.

2.1.2011

Saimme jahtiin mukaan ulkomaista vahvistusta. Mukanamme oli vieras Saksasta. Aamupäivä oltiin lampaansalmessa ja jouduimme muuttamaan paikkaa jälkien puutteen takia. Loppujen lopuksi  saatiin ajo lehdesmäessä, itse pääsin jopa näkemään rusakon, mutta matkaa oli aivan liikaa haulikolle. Koskaan päivä ei kuitenkaan mene hukkaan, varsinkaan silloin kun pääsee edes näkemän elukan.

Koira on saatu kiinni ja päivä on pulkassa.

18.-19.12.2010

18.12.
Jahdissa salomaassa. Päivän aikana havaittiin ilveksen jäljet heinäsenmäessä. Oli todella kylmä päivä, mutta passimiehet onnituivat olemaan hiljaa passissa ja saatiin kaadettua valkku.

19.12.
Kaikki päivät eivät voikaan olla yhtä onnekkaita. Tämän päiväinen jahti ei siis tuottanut tulosta. Kokeiltiin useammasta paikasta, mutta ainoa saalis oli raitis ulkoilma.

11-12.12.2010

11.12.
Aamulla keräännyttiin haapaniemen tiensuuhun kokoamaan jälkihavainnot. Haapaniemessä oli havaittu kohtuullisen hyviä jälkiä, joten päätimme kokeilla ensin niitä. Hyvät  jäljetkään eivät toki aina riitä ajon saamiseen, kuten eivät tälläkään kertaa. Hetken pohdittuamme palasimme edellisen viikonlopun työmaalle salomaahan, tällä kertaa isommalla porukalla. Siirtymävaiheessa Jeppe otti rusakkoajon, mutta kaatoa ei saatu. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin salomaasta iso metsäjänis pitkästä ajosta. Kärsivällisyys siis palkittiin.

Jänis ja onnekas ampuja.

12.12.
Pakkanen huiteli 23 asteen tienoilla, mutta päätettin silti lähteä juoksuttamaan koiraa hetkeksi. Kova pakkanen osoittautuikin erittäin tuottoisaksi keliksi. Heti aamusta isä sai rusakon ammuttua lyhyestä ajosta ja seuraavaksi pääsin minä koittamaan onneani. Taas lyhyestä ajosta pomppi pieni jänö tiemaalle ja laukaksen jälkeen kellistyi. Tunnin sisällä saatiin 2 kaatoa. Päästettiin koira vielä yhden jäljen perään ja eipä aikaakaan kun rusakko pomppi hauliparven eteen. Kaikki kävi kuin elokuvissa, kerrankin. Jeppe ei oikein ollut mielissään kun ei saanut juosta sen enempää sunnuntaina, mutta piti kuitenkin ajatella koiran parasta ja ottaa se kiinni.

Myöhemmin ampumani pikkujänön lihapaino (takajalat+selkälihat) punnittiin ja paino oli 600g luineen. tässä vielä kuva kyseisestä sekulista ja isän ampumasta rusakosta.

4-5.12.2010

Viikonlopun jahdit jahdattiin salomaassa, metsäjänisten keskellä. Kumpanakin päivänä saatiin melko hyviä ajoja, mutta kaadot jäivät vain haaveeksi. Tulille päästiin kuitenkin molempina päivinä, joten ei olleet hukkapäiviä nämäkään.

Pipsa nakkikin tietää, että tulilla paistetaan makkaraa :)

Muut ajat Pipsa toimiikin sitten "ajokoirana" :)

27-28.11.2010

27.11.
Jäniskausi avattiin marraskuun lopulla hirvijahdin päätyttyä. Lunta oli jokunen sentti jo maassa ja jäniksen jäljet näkyivät selvästi. Kauden ensimmäinen kaato saatiin pitkän päivän päätteeksi haapaniemen peltoaukealla. Rusakko karkkosi passimiesten edestä ja epäonnekseen juoksi suoraan erään onnekkaan miehen hauliparven eteen. Jänis oli jo ammuttu, kun Jeppe pääsi karkkojäljelle ja alkoi haukkumaan. Niin saatiin ensimmäinen jahtipäivä hienoon päätökseen. Pipsakin pääsi retuuttamaan jänöä ja sekös oli pennulle mieluista puuhaa.

28.11.
Kirpeä pakkasaamu ja jäniksen jälkiä hurjasti. Olimme jahdissa vähäniemessä ja aamun aikana saatiin muutama ajo. Pari kertaa koira ajoi metsäjänistä, mutta tuttuun tapaa valkku pöllötti koiraa ja säästi henkensä. Yksi epäonninen rusakko kuitenkin päätyi passimiehen eteen ja päätti taipaleensa. Jeppe ehti napata rusakon suuhunsa ja hautasi sen hakkuuaukealle. Jänis kuitenkin löytyi, kiitos lumen.